Helsingfors

Eli kuvia reissulta viime lauantailta kun oltiin helsingissä mummin ja pikkuveljeni kanssa :)

Kuvissa pyrin tasaamaan valotukset oikein ja valotusdiagrammiin tasasesti jo ilman ihmeempiä muokkauksiakin. Onnistuin tavotteessa yllättävän hyvin ja rupee olemaan semmoin olo että olisi vähitellen varmaan aika ostaa uus kamera, pelkoa sen kanssa pärjäämisestä ei ainakaan olisi :')

Kesätöitä innolla odottaen saati vielä jos juhannukseksi talliin pääsen töihin <3

En tiiä tuleeko tästä ihan tyhmä postaus tälleen, mutta ajattelin laittaa ensiksi myöhemmin ottamani kuvat hautuumaalta kulosaaresta :) Perus vaan musiikin kuuntelua, ympäristön tutkiskelua, pohdiskelua ja taas katoamista siihen omaan maailmaani. Sinne olikin jo ikävä :'3 

Mutta nyt tulee se syy miks halusin laittaa noi kuvat eka. Eli käytiin helsingissäkin ihan stadis asti ja sieltä tuli osteltuu kaikkee mut käytiin Kiasmassa kattomassa valokuvanäyttelyä. Se sai mut miettimään asioita.
Kaikella siellä oli joku tarkotus miks niin oli tehty, miks se kuva oli otettu ja mistä se oli otettu. Kaikkeen oli aina joku syy ja tarkoitus.
Mutta miksi??
Miks kaikella pitää olla joku syy ja tarkotus? Miks kaikkeen pitää olla tarkotus?
Miksei asiat voi vaan olla niinkun ne on? Kaikki olis paljon helpompaa. Kuvan kauneis ja tunnelma voisi vaan olla, niihin ei tarvitsisi olla valmiiksi kirjoitettua syytä/oloa mitä siitä pitäis tulla. Kaikki pitäisivät oman näkemyksensä ja kokisivat asiat niinku tahtoisivat ilman mitään valmiiksi kirjoitettua ohjetta. Ihmisten vapaus ajatella miltä itestä tuntuu ja olla mitä on. Se helpottaisi kaikkea, eikö niin?
Mistä lähtien kaikelle on pitänyt olla syy ja tarkoitus?